ATIBOX FH 2005 MM-kisat

Pitkä matka takana yli 3000km ja nyt muutama päivä jo kotona huilattu. Aina vain fiilarit on mahtavat! Ei sitä joka päivä sijoituta ATIBOX kisoissa mitallisijoille.

Lounyssä ei ollut satanut pariin kuukauteen ja keskiviikkona kun menimme ekaa kertaa treenaamaan olimme aika järkyttyneitä. Pellot olivat kaukaa katsottuna ihan hyvän näköiset - oras n. 5-7 cm mittaista. Mutta kun lähti polkemaan jälkeä... pohja oli savea ja aivan kivikovaa kokkareista. Tehtiin ekana päivänä kaikille koirille kevyemmät jäljet; minä Pipsalle ja Erkille 600-800 askelta pitkät ja vanhetettiin niitä noin tunti. Matka ei ollut rasittanut kumpaakaan ja molemmat ajoivat innolla jälkensä.

Torstaina aamulla oli kosteaa ja satoikin jonkin verran. Savi tietty alkoi kostumaan ja tarttuikin jonkun verran kengänpohjiin. Mutta olosuhteet oli jo hieman erilaiset - ei niiiiin kuivaa. Torstain olikin sitten vuorossa kisajäljet. Pispalle tehtiin jälki; eka suora 350as (ekat ruoat 200 askeleessa) suora kulma, toiselle suoralle kaari ja esine, suora kulma, kolmas suora melkein yhtä pitkä kuin eka, piikki, suora ja loppukippo. Ruokaa jäljellä oli tosi vähän. Erkille tehtiin Stufe 2-luokan jälki hieman muunneltuna; eka suora pitkä n. 300as (ekat ruoat 250 askeleessa), suora kulma, toinen suora jolla esine, suora kulma, kolmas suora, suora kulma, neljäs suora oli sitten pitkä n. 200 askelta, piikki, suora ja loppukippo. Molempien jälkiä vanhetettiin 3 tuntia ja molemmille tehtiin hartat 0,5 h ennen jäljen ajamista

Koirat ajoivat jäljet hyvin. Pipsa ajoi todella hyvän jäljen. Pipsamaisesti hieman kulmista yli, mutta korjasi oma-aloitteisesti. Kaari ei tuottanut suurempia ongelmia - itseasiassa ajoi sen yllätyksekseni normaalia paremmin. Pysyi jäljellä hyvin, ei poikennut vaikka tuulen suunta muuttui. Kaiken kaikkiaan loistava jälki. Harhoihin Pipsa ei reagoinut lainkaan. Tästä oli hyvä lähteä kisaan. Erkin jälki jättikin sitten pikkasen korjaamisen varaa tällaiselle pedantille koiranohjaajalle. Kaikin puolin suoritus oli hyvä, mutta aika ajoin Erkki pyrki ajamaan jälkeä sivussa n. 15-20cm ja diagonaalisuus tuotti haasteita - tarkistuksia sarojen suuntaan normaalia enemmän. Joissakin kulmissa johtuen vieressä ajamisesta Erkki meni reilusti yli, mutta etsi oma-aloitteisesti jäljen ja jatkoi ilman mitään apuja. Suoritus jäi vähän kaivelemaan meikäläistä.

Perjantaina sitten päätettiin tehdä motivoivat jäljet ja Erkin jäljellä oli tarkoitus puuttua tuohon vieressä ajamiseen. Sää aamulla oli todella kostea, vettä ei kuitenkaan satanut, mutta sumuista ja kosteaa. Sen verran oli pellot kostuneet, että kengän pohjiin jäi jo aikamoiset kokkareet multaa. Ja jälkien sekä ajaminen polkeminen oli todella raskasta. Pipsan jälki on n. 1200 askelta paljon kulmia, esineitä, ruokaa ja ensimmäinen suora oli pitkä. Jälkiä vanhetettiin tunti. Pispa ajoi hyvin oman jälkensä - ei mitään moitittavaa. Tasaisella paineella ja hyvin jäljestä huolen pitäen. Erkin jälki oli sitten todella erinomainen harjoitus. Jälki ajettiin lyhyellä liinalla, joten pääsin puuttumaan heti noihin sivussa-ajamisiin ja sain tarkennettua kulmatyöskentelyäkin. Sitten ekalla harhalla poika yritti väkisin lähteä harhalle - onneksi pääsin puuttumaan siihenkin ja seuraava harha meni hyvin. Treenin päätyttyä oli hyvä mieli - päästiin puuttumaan niihin muutamiin epäpuhtauksiin ja ei voinut muuta kuin toivoa, että tämä treeni tuottaisi pelkästään hyvää seuraavan päivän kisoissa. Itse olin siitä aika varma, Erkki kun on sellainen putkiaivo, että "muistaa" edelliset harjoitukset loistavasti. Mikä tietty tuo haasteita ohjaajalle.

Arvonnassa sitten illalla meikäläisellä ei todellakaan ollut paras arpaonni. Vedin Pipsalle no. 1 mikä tarkoitti ensimmäistä ryhmää - jälkeä lauantaina- ja sen sisäinen jälkijärjestys arvonta olisi sitten lauantai aamuna. Erkille vedin no. 16 eli Stufe 2-luokan ensimmäinen ryhmä. Näin ollen koirieni jäljet olisi olleet päällekkäin. Onneksi G.Karg tarttui asiaan ja hoiti niin, että Erkki sai sitten Stufe2-luokan viimeisen jäljen no. 24. G.Karg, Cornelia Plus ja Udo Hermann pitivät meistä muutenkin erittäin hyvää huolta.

Lauantai aamu koitti ja ... vettä tuli taivaalta. Aluksi vain tihuuttamalla ja myöhemmin vähän enemmän. Säähän ei meidän koirille ole ongelma. Täällähän sataa alvariinsa. Sade kuitenkin aiheutti sen, että osa pelloista oli märkää mutaa ja välillä oli aivan kuiviakin paikkoja. Muta tarttui kengänpohjiin tosi voimakkaasti samoin kuin koirien tassuihin. Oli aikamoista touhua. Meille osui aamulla sitten 2 jälki. Ensimmäinen koirakko pääsi ekan suoran päähän ja jäivät sitten ekaan kulmaan. Meille kävi huonommin. Jäljen aloitus oli kaikille laitettu sitten tietyn matkan päähän pellon reunasta - siinä ei katsottu mikä oli pohja tai minkälainen paikka se oli ylipäätään. Pipsa lähti tunnarille pikkasen huolimattomasti ja ilmaisi sen. Tunnarin jälkeen näin yhden askeleen ja lähetin Pispan jäljestämään. Nousi ylös ja lähti eteenpäin n. koiran mitan ja välittömästi jälki hukkui. Etsi ja etsi ja etsi - ei mitään. Tunnarin jälkeen oli heti kahdet traktroin jäljet ja maa oli painautunut kovaksi jo muutenkin kuivan kauden aiheuttaman kovuuden lisäksi. Kyseisessä kohdasse ei ollut orasta juuri ollenkaan vaan pohja oli vanhaa olkea. Pispa yritti hakea jäljen hajua, yritin auttaa sen yli kyseisen paikan. Kerran Pipsa sai hajun jäljestä ja ajoikin sitä muutaman askeleen. Siinä vaiheessa tuomari kutsui minua nimeltä ja levitteli käsiään. Tulkitsin sen siten, että olemme reilusti jäljen sivussa. Otan Pipsan luokseni ja lähetin sen uudestaan ja ikäväkseni olimme todella tyhjän päällä sillä jälki meni siellä missä Pipsa oli ollut. No, eihän sitä tyhjältä mitään löydä. Pitkään tuomari antoi Pipsan yrittää kunnes pisti pelin poikki. Siinä vaiheessa olimme jo selvinneet traktorin jälkien yli ja kysyin, että saanko ajaa ekalle esineell, jotta saisin Pipsan jotenkin palkattua. No, tuomari ei ymmärtänyt eikä jäljenpolkija ja siinä Pipsa saikin jäljestä kiinni ja ajoikin jonkin matkaa, mutta tuomari käski meidät pois... Yleisö oli kovasti pahoillaan. Eräs saksalainen rouva tuli kysymään, että mitä tuli pisteiksi. Ja ihmetteli kovasti, että miten meillä näin kävi. Hänen mielestään koirani on hyvä jäljestämään - oli nähnyt meidän edellisen päivän treenit. Ja pahoitteli kovasti tapahtunutta. No, lauantaina ei kukaan WM-luokan koira tehnyt tulosta. Kaikilla matka tyssäsi enemmän tai vähemmän kulmiin.

Erkki oli siis viimeisenä suoritusvuorossa Stufe2-luokassa. Aamulla oli yksi saksalainen tehnyt 86 pisteen jälkisuorituksen ja kaikki muut olivat jääneet ilman tulosta. Meitä edeltävä koirakko sitten teki 96 pistettä. Tsekkien puheenjohtaja oli, meidän menessä ilmoittautumaan, näyttänyt Katrille, että peukkuja pidetään meille ja tulosta toivotaan. Onneksi Pispan ja Erkin jälkien väli oli useita tunteja, joten meikäläisellä oli mahdollisuus yrittää nollata itsensä ja keskittyä Erkkiin Pipsan epäonnistumisen jälkeen.

Tulin Erkin kanssa ilmoittautumaan ja siinä vaiheessa tuomari sitten sanoi, että muista nämä ovat vaikeat olosuhteet. Vein Erkin paalulle ja lähetin sen jäljestämään. Erkki lähti hyvin paalulta - ei ongelmia - hyvällä paineella. Ensimmäinen suora meni hyvällä rytimillä. Pieniä tarkistuksia, joka johtui siitä, että jäljen polkijan kengänpohjista oli lentänyt mutakokkareita jäljen sivuun. Pysyi erittäin hyvin jäljen päällä. Tultiin ekaan kulmaan, ajoi koiran mitan yli, mutta välittömästi sai jäljen hajun ja jatkoi oikeaan suuntaan. Tultiin ekalle esineelle; pysähtyi ja katsoi meikäläistä. Jäin odottamaan maahanmenoa, mutta meinasi lähteä eteenpäin, jolloin komensin maahan ja Erkki toimi käskyn mukaan. Ajattelin, että nyt kaikki on pelissä, otan sitten vaikka tästä esineestä 0 pistettä, jos sillä varmistan seuraavat. Lähti hyvällä rytmillä esineeltä. Toinen kulma meni moitteettomasti. Kolmas suora edelleen hyvällä rytmillä ja nyt oli jo häntä alkanut hieman nousta - eli motivaatio kasvamaan. Ajattelin, että treeneissä ei kuitenkaan tarkkuus ole kärsinyt vaikka on vahvistumisten jälkeen motivaation noussut ja paine laskenut - siihen oli luotettava. Tultiin 3 kulmaan. Erkki ajoi hieman yli ja sitten pikkasen haki suoraa. Minä ohjaajan oli sitä mieltä, että nyt ollaan harhalla - aivan selvästi näin, että jälki jatkuu eteenpäin ;) Erkki otti nopeasti suoran vasemmalle ja annoin mennä liinan mitan, kunnes nyppäsin. Palasi takaisin kulmaan ja yritti hakea jälkeä muualta, ja lähti uudestaan vasemmalle. Minä estin taasen. Erkki palasi kulmaan ja yrtti hakea jälkea ja lähti taas oikealle. Siinä vaiheessa tuomari huusi, että "it is OK". Katsoin hämmästyneenä, että ok? Ja Erkki painaa jälkeä eteenpäin. Rytmi tietysti oli kärsinyt meikäläisen aiheuttamasta hämmennyksestä. Onneksi tultiin pian esineelle ja ilmaisi sen itse moitteettomasti. Esineeltä lähdettiin vielä pikkasen hämmentyneenä, mutta Erkki pääsi tosi nopeasti rytmistä jälleen kiinni ja seuraava kulma oli hyvä, seuraava suora erittäin hyvä, piikki meni loistavasti ja diagonaalinen suora hyvin. Pyrki tekemään muutaman tarkistuksen saran suuntaan, mutta kun ajoin tuntumalla - korjasi nopeasti jäljen päälle. Edellisen päivän treenit siis tuottivat sitä mitä halusimme - tarkkuutta jäljen ajamiseen ja kulmiin. Tultiin viimeiselle esineelle, Erkki pysähtyi ja minä pikkuriikkisen nyppäsin (jonka tarkka tuomari huomasi) ja koira veti maihin. Ja siinä kun lähestyin sitä yritti ottaa esineen suuhun - komensin "plats" ja se tehosi - tätä ei sitten tuomari enää huomannut. Ja voi sitä riemua, mikä meikäläisen sisällä pulppusi. Mun koira 15 koirasta teki tuloksen!!

Hävetti oma tyriminen - yritin kaikin keinoin estää Erkkiä tekemästä tulosta!! Pitäisi vain luottaa omaan koiraansa, mutta jos harhat on ollut ongelma niin kisassa niitä kyllä näkee joka paikassa ja ... Onneksi koira ei kerännyt paineita tilanteesta, vaan tiesi mitä oli tekemässä ja ohjaajan painostuksesta huolimatta piti päänsä kasassa ja taisteli. Pirkolle kuula kalloon :) Kysyin jäljenpolkijalta, että miten Erkki reagoi harhoihin - ei mitenkään! Kerroin hänelle, että luulin siinä 3. kulmassa olevamme harhalla ja hän vastasi, että juu hän kyllä näki kun yritin estää.

No, pronssi mitalli boksereiden erikoisjäljen MM-kisoissa Stufe 2-luokassa - upeeta!! Hyvä Erkki.